Kiotolaiset kutsuvat Mibu-temppelin rukousnäytelmiä Kan Den Den -lempinimellä, joka muistuttaa esitysten säestyksenä soitettavaa hidasrytmistä hayashi-musiikkia. Rukous-kyogenin (nenbutsu kyogen) luojana pidetään munkki Engakua, joka tulkitsi 700 vuotta sitten Buddhan opetuksia hiljaisella äänellä ja liikuttamalla ruumistaan. Yuzu nenbutsu tarkoittaa kirjaimellisesti joustavaa ja mukautuvaa rukousta.

 Nenbutsu kyogen on koomista pantomiimia, jonka liikkeet ovat dramaattisia ja helposti ymmärrettäviä. Monet naamiosta ovat 1300-luvun mestariteoksia. Mibu kyogen aloitetaan yleensä murskaamalla savilautasia (Horaku wari) uhrauksena hyvän terveyden ja onnen puolesta. Ohjelmistossa on noin 30 näytelmää, joista monia esitetään myös no-teattereissa.  

Daikokun metsästys (Daikoku gari)

 Eräs näytelmistä kertoo papista, jolla on vaimo ja lapsi. Ennen pappien ei kuitenkaan sallittu mennä naimisiin, vaan teosta paljastunut riisuttiin alasti ja ajettiin temppelistä vain sateenvarjo vaatetuksenaan.

 Daikokun metsästyksen alkukohtauksessa pappi tuudittaa pienokaistaan. Pian hänelle ilmoitetaan, että feodaaliherra vierailee aivan tuossa tuokiossa. Hädissään pappi pukee vaimolleen ylösalaisin Jizon naamion ja työntää hänet lapsen kanssa Daikoku-jumalan alttarikaappiin (zushi). Kun herra haluaa nähdä jumalan, pappi avaa ja sulkee alttarikaapin salamannopeasti. Herra poistuu temppelistä päätään pudistellen, mutta palaa pian vaatien kaapin avaamista uudelleen. Pappi yrittää samaa temppua, mutta herra onnistuu saamaan oven auki. Nähtyään vaimon ja lapsen tuohtunut herra riisuu papilta kaavun, sitoo lapsen miehen hartioille ja ajaa hänet sateenvarjoineen temppelistä.

 Daikoku on varallisuuden ja keittiön jumala. Eräillä alueilla Japanissa papin vaimoa kutsutaan Daikoku-san -lempinimellä.